14. huhtikuuta 2016

Teatteriloki: Maagisen ajattelun aika, Teatteri Jurkka (Helsinki)

Maagisen ajattelun aika / Kuva: Marko Mäkinen, 2016

Teksti: Joan Didion
Ohjaus & lavastus: Johanna Freundlich
Roolissa: Kristiina Halkola
Valosuunnittelu: Jukka Kuuranne
Musiikki: Rene Ertomaa

Esitykset: 7.4. -21.5.2016

The Year of Magical Thinking on Joan Didionin palkittu ja suuren yleisön rakastama äärimmäisen henkilökohtainen teos surusta. Siitä päivästä, jolloin kaikki muuttuu ja elämän yksi tärkeimmistä henkilöistä on yhtäkkiä poissa.

Siinä missä Didionin reportaasimainen ja analyyttinen pohdinta jää kirjallisesti nautittuna etäiseksi, tavoittaa Teatteri Jurkan monologiteos surun ytimen. Karismaattinen Kristiina Halkola ottaa heti yleisön syleilyynsä. Aluksi aurinkolasien taakse piiloutuen Halkolan Didion kertoo topakkaasti ja ehkä myös hieman viileästi siitä illasta, jolloin hänen aviomiehensä John Gregory Dunne kuoli illallispöydässä sydänkohtaukseen.

Tästä tapahtumasta purkautuu vyyhti, joka Johanna Freundlichin ohjauksessa ei pääse koskaan tuntumaan liian ylitsevuotavalta ja monimutkaiselta. Alkuperäisteoksesta on löydetty humoristisia pilkahduksia, jotka kuuluvat luonnollisena osana elämään. Rakkaan ihmisen muistaminen tarkoittaa myös hyville hetkille hymyilemistä.

Lavastus, valot ja musiikki täydentävät  pienessä tilassa toisiaan, luovat illuusion vuorokauden kulusta ja rauhoittavat. Halkolan seurassa tuntuu siltä kuin kuuntelisi ystävää. Tunnelma vaihtuu uhmakkuudesta hämmennykseen ja surusta epäuskoisuuteen, mutta missään vaiheessa turvattomuus ja katkeruus ei valtaa intiimiä tilaa. Tässä on hyvä olla. Kun monologin oivalluksen hetki saapuu kylpien kullankeltaisessa valossa, silmät kostuvat ja tuntuu siltä kuin aika pysähtyisi.

Yksi pala itsestä on menetetty, mikä herättää pohtimaan sitä, onko rakkaus ja toisen läsnäolo arjessa ollut liian itsestäänselvä asia. Jossain vaiheessa on kuitenkin pakko hyväksyä se, että vaikka elämä tuntuu nyt erilaiselta, niin surusta selviytyminen on mahdollista.

__________

Lopuksi vielä kiitos Teatteri Jurkalle, joka järjesti bloggareille hienon mahdollisuuden syventyä Didionin maailmaan Lue, koe, kirjoita! -haasteen muodossa. Pääsimme lukemaan teokset Maagisen ajattelun aika (2005) ja Iltojen sinessä (2011), osallistumaan Katri Kekäläisen pitämälle teatterikritiikin intensiivikurssille ja katsomaan Teatteri Jurkan monologin, josta oli tarkoitus kirjoittaa omaan blogiin kritiikki. Kiitos ja kumarrus sekä järjestäjille että mahtaville mukana olleille tyypeille, joihin pääsin tutustumaan!

2 kommenttia:

  1. Pitkälti kuvasit omatkin tunnelmani. Hieno kirjoitus tästä esityksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pitääkin käydä kurkistamssa, mitä te muut olette tästä kirjoittaneet. Toivottavasti samanlaisia tilaisuuksia tulee toistekin.

      Poista